Mä viheltelen vaan...

Tänään olen ottanut rennosti ja käynyt uimassa. Kun on ollut pari viileämpää päivää, vesi on sekoittunut taas ja se tuntui aluksi kylmältä, mutta ei se sitten vähän ajan kuluttua ollutkaan enää kylmää. Oli kiva uida auringonpaisteessa ja saimme uidakin kahdestaan Heden kanssa, kun rannalla ei ollut yhtikäs ketään. Aika hassua :)

Eilen oli sateinen päivä ja oli aika viileää. Kävimme sen kunniaksi ja muutenkin pitkästä aikaa pizzalla. Oli muuten tosi hyvää, kun sattui vielä oikeat täytteet. Pitsareissu ei olisi onnistunut, jos olisin lähtenyt Heken kanssa uimaan kylpylään. No, onneksi en "päässytkään" hänen mukaansa...

Lopuksi haluan vielä kertoa jännitystarinan, jota pääsimme tänään uinnin jälkeen seuraamaan rannalta käsin:
Kaksi poikaa ja mies ajoivat veneellä uimarannan läheisyyteen. Pojat hyppelivät veneestä. Toinen pojista heitti jonkin kelluvan kapulan vähän matkan päähän veneestä. Tuuli kuljetti kapulan aika nopeasti kauemmaksi. Poika nro 1 lähti uimalla hakemaan kapulaa, mutta kääntyi pian takaisin ja sanoi, ettei hän jaksa hakea sitä. No, poika nro 2 lähti kovalla vauhdilla hakemaan kapulaa. Hän sai otettua kapulan mukaansa ja lähti uimaan kohti venettä. Vähän matkaa uituaan hän huusi: " En jaksa!!!" Mies veneessä huusi pojalle, että he tulevat hakemaan pojan. Heillä meni kuitenkin tuskastuttavan pitkään, koska poika nro 1 piti ensin noukkia veneeseen ja moottorikin piti vielä saada käyntiin. Poika nro 2 rupesi jo huutelemaan: "Äkkiä!!!" Mies rauhoitteli koko ajan uimaria: "Ihan rauhallisesti! Ollaan tulossa!" Tarinalla oli onneksi onnellinen loppu, mutta tämän tarinan opetus on  varmaankin meille kaikille: Jos jalat eivät yllä pohjaan, älä yritä uida liian pitkää matkaa varsinkaan kylmässä vedessä!